Heipparallaa!

Tänään on projektiviikon toinen päivä. Eilen teimme vierailun Kultasuklaa Oy:n tehtaalle Iittalaan. Samalla reissulla kävimme syömässä ravintola Popinossa Hämeenlinnassa. 

Valitsimme vierailupaikaksi Kultasuklaa Oy:n, sillä eräs projektin teemoistamme on suklaa. Ajoimme pikkubussilla Iittalaan heti aamusta. Kultasuklaa Oy on vuonna 1990 perustettu perheyritys. Tehtaan vieressä on tehtaanmyymälä, josta on suuri lasi-ikkuna pieneen tehtaaseen. Seurasimme suklaan valmistusta ikkunan kautta myyjän kertoessa meille Kultasuklaa Oy:sta ja suklaan valmistuksesta. Tehtaanmyymälän suklaatuotteet ovat käsintehtyjä. Myyjä kertoi, että suklaata tehtaassa valmistetaan noin 2500kg viikossa, riippuen kuitenkin vuodenajasta. Hän kertoi myös, että sesonkiaikana kesällä tehtaanmyymälässä saattaa vierailla 400-500 asiakasta päivässä, koska läheisessä koulussa on kesäisin taidenäyttely. Silloin jonoa voi olla ulos asti. Sesonkiaikoihin kuuluvat myös joulu sekä erilaiset juhlat, kuten isän- ja äitienpäivä ja ylioppilasjuhlat. 

Tehtaassa tehdään monenmakuista ja muotoista suklaata. Myyjä kertoi, että muotteja saa ulkomailta hyvinkin halvalla, joten suhteellisen pienellä perheyritykselläkin on resursseja tehdä monenmuotoisia suklaita moneen erilaiseen tilanteeseen, tai esimerkiksi yritysasiakkaille firman logolla varustettua suklaata. Myyjä mainitsi esimerkiksi suklaiset käyntikortit. Maut vaihtelevat sesongin ja kysynnän mukaan. Tällä hetkellä hyllystä löytyi mm. goji-marjasuklaata, minttusuklaata, luomupuolukkasuklaata, chilisuklaata ja paljon muuta. Monia makuja löytyi sekä tummana, maito- että valkosuklaana. Asiakkaiden suosikkimaku on myyjän mukaan ollut jo pitkään mansikkavalkosuklaa. Saimme myymälässä myös maistiaisia, ja joitakin suklaita tarttui mukaankin.

Tehtaanmyymälän konvehtivitriini

                                             Suklaakukkalajitelma

Suklaatehtaalla vierailun jälkeen matkustimme bussilla Hämeenlinnaan mennäksemme syömään. Popinon ruoka oli tapansa mukaan herkullista. Yritimme valita teemojemme mukaisia ruokia, ja se onnistuikin hyvin. Söimme kaikki pää- sekä jälkiruoan. Pääruoan suhteen annoksemme erosivat melko paljon, mutta jälkiruoissa olimme yksimielisiä: Kymmenestä opiskelijasta 8 söi jäätelöpaatin ja 2 suklaakakun. Nomnom. 

Ennen jälkiruokien tilausta kuvasimme haastattelun, jossa yksi meistä haastatteli tarjoilijaa. Kysyimme mm. kuinka kansainvälisyys näkyy heidän ruoassaan ja kannattavatko he lähiruokaa. Tarjoilija kertoi, että ravintola itsessään on italialaistyylinen, mutta ruokalistalla on ruokia ympäri maailmaa. Hän kertoi myös, että lähiruokaa käytetään niin paljon kuin mahdollista. 

Tsaukki! 

-Tyttelit

Morjesta!


Meillä tytöillä on toisena aiheena kansainvälinen ruoka. Niinpä kerron teille nyt hieman itävaltalaisesta ruokakulttuurista, koska olin muutaman viikon Itävallassa maistelemassa ruokia aivan tätä meidän sennuprojektia varten. No viiiitsi vitsi...

Todella tyypillinen itävaltalainen ruoka on wieninleike, joka on monelle maassa vierailevalle pakollinen ateria. Myös erilaiset makkarat ovat suosittuja ja tunnettuja ruokia Itävallassa. Erilaisia keittojakin suositaan ja aterioiden kanssa syödään paljon maukasta leipää. Pastan syöminen on myös yleistä. Itävallassa syödään paljon makeita jälkiruokia ja kenties tunnetuin niistä on sacherkakku. Erilaisia kahvilaatujakin juodaan paljon. Itävallassa on paljon ravintoloita, joissa paikalliset tapaavat ystäviään ja viettävät iltaa todella usein. 

Kommenttia videoista

Tervehdys

Katsoimme videoita, jotka koskettivat ruoan riittävyyttä ja makua. Ruoan riittävyyttä käsiteltävässä aiheessa professorina toimi Jari Valkonen. Hän puhui siitä, kuinka ruoka saadaan riittämään vielä vuonna 2025. Valkonen puhui siitä, kuinka jatkuva väestönkasvu aiheuttaa sen, että ruoka ei riitä enään kauaa. Ruoan riittävyyteen vaikuttavat muun muassa kasvitaudit ja hyvien kasvualueiden väheneminen muun muassa kuivumisen ja suolaantumisen johdosta. Suurin osa alueista, jotka soveltuvat viljelykäyttöön, ovat jo käytössä. Ruoan riittävyyttä voidaan parantamalla edistämällä ruoan tuotantoa siellä, missä sille on tarvetta. Valkosen mukaan ruoan riittävyydestä ei tule ongelmaa jos jokainen maa tuottaa tarvitsemansa ruoan. 

Toisessa luennosso luennoitsijana toimi professori Hely Tuorila. Hän käsitteli ruoan maistuvuutta ja sitä miksi ruoka maistuu. Tuorilan mukaan aistihavainnot toimivat portinvartioina. Niiden avulla hyväksymme tai hylkäämme nieltävksi tarjolla olevan ruoan. 

Heippa hyvät ystävät!

Meidän kolmen pojan työ on edistymässä kovaa vauhtia. Videoista me puhuimme vähän aikaa sitten ja puhuimme geenimuunnellusta ruuasta ja ihmisten aineenvaihdunnasta. 

Geenimuunneltu ruoka oli otettu markkinoille jo vuonna 1994 Kaliforniassa. Se auttoi tomaattien säilytyksessä jotta bakteerit eivät pääse tomaattien kuorien läpi niin helposti. Geenimuuntelua on käytetty myös Suomessa, sillä se tuo paljon helpotuksia.

Aineenvaihdunnasta keskustelimme ihmisten kovasta painon noususta viimeisen 40 vuoden aikana. miehet keskimäärin 10 kg ja naiset 5 kg 1970-luvulta lähtien. vuonna 2007 yli 60% suomalaisista oli ylipainoisia. Lihavuuden syynä on monta tekijää esim. kaupoilla on tarjolla liian paljon ruokaa tarjottavana ja pakollista liikuntaa on tarjolla liian vähän. Otettiin puheeksi että karppaus kannattaa, sillä se tuo paljon helpotuksia, jos meinaa laihtua ja aineenvaihduntaa voi edisää monella tavalla.

Terveisin: Sakari, Lasse sekä Veli-Pekka

Moikka!

Tyttöset täällä taas kirjoittelee. Meillä oli joulun jälkeen tehtävänä katsoa Helsingin yliopiston videoluentoja. Meidän tyttöjen luentojen nimet olivat Pitäisikö meidän syödä kuten kivikaudella? sekä Mitä eläimet syövät?

Luennot kestivät yhteensä noin kaksi tuntia, ja ne olivat aika mielenkiintoisia. Opimme niistä mm. ihmisen syömishistoriasta eli mitä söimme kussakin historian vaiheessa sekä syömisen evoluutiosta.  Meidän piti myös kirjoittaa niistä muistiinpanoja.

Ensimmäisellä luennolla puhuttiin syömisen evoluutiosta. Opimme esimerkiksi, että apinan ja ihmisen sukulinjan haarautumisajankohta on voitu selvittää tutkimalla hampaiden rakennetta. Kun ihmisapina alkoi syödä juuresten ja hedelmien lisäksi lihaa, hampaisiin kului keskelle kuoppa, samanlainen, mikä meidänkin hampaidemme purupinnalla on. Niiden apinalajien, jotka jatkoivat juuresten ja joidenkin heinäkasvien syöntiä, hampaisiin kului ura, sillä heinää pureskellaan eri tavoin kuin esimerkiksi lihaa. Luento kesti vain 20 minuuttia, ja siinä puhuttiin myös evoluutiosta yleensä.

Toisella luennolla, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm luennoi paleoliittisesta ruokavaliosta, ja lopuksi vastasi kysymykseen, pitäisikö ihmisten syödä kuten kivikaudella. Hän kertoi myös, millainen ihmisen varhainen ruokavalio oli. Se sisälsi esimerkiksi paljon A- ja C-vitamiineja hedelmien ja vihannesten vuoksi. Hän kertoin myös, että kivikaudella ja maatalouden vallankumouksen aikaan metsästys oli miesten hommaa, kun naiset taas keräilivät ja viljelivät maata. Opimme, ettei meidän pitäisi syödä kuin kivikaudella, sillä ihminen on sopeutunut vallan hyvin nykyiseen ruokavalioonsa. Kivikauden ihmisten keski-ikä oli suhteellisen matala, noin 30 vuotta, minkä vuoksi heillä ei ollut sairauksia, joita vanhoilla ihmisillä on tänä päivänä, sillä kivikauden ihmiset harvoin elivät niin vanhoiksi, että riski sairastua esimerkiksi sydäntauteihin olisi noussut.

                                                            - Siri, Roosa, Auli ja Tiia

Hellou !

Projektillamme oli hieman hiljaisempaa jouluna, kun kaikki keräsivät voimia tulevalle kevät lukukaudelle ja tietysti tähän sennuprojektiin. Joulun jälkeen sitten katsoimme jokainen ryhmä ahkerasti kaksi Helsingin Yliopiston Ruoka ja elämä luentoa. Teimme luennoista tiivistelmän muille ryhmille jonka esitimme sitten tunnilla.Tulemme lähiaikoina kirjoittamaan blogin puolelle jokaisen ryhmän omat tiivistelmät ja kertomaan mitä niistä opimme.



Ensikertaan!
-Viljaperunapojat!

                                                                   Moi!

Viime kirjottelukerrasta onkin kulunut jo hetki, mutta nyt siis hieman lupaamastamme leivontakerrasta. Me tytöt leivoimme mutakakun ja otimme työskentelystämme kuvia ja videopätkiä. Roosa ja Auli hoitivat leipomisen Sirin ja Tiian kuvatessa. Leivontakertaamme mahtui paljon naurua ja sopivasti sähellystäkin, sillä videokameramme lakkasi yhtäkkiä toimimasta. Onneksi saimme riittävästi kuvamateriaalia kännyköihimme.

Mutakakku on melko yksinkertainen ja helppo tehdä, eikä siihen kulu hirveästi aikaa eikä vaivaakaan. Tuotoksemme onnistui hyvin ja maistui myös makoisalta. :) Loppuun vielä pari kuvaa!